Sanojen tarkoitus

Olen viime aikoina pohtinut sanoja. Tai aina sanat on tärkeitä, tämän syksyn kirjoittamisen kurssin jälkeen sitä on miettinyt kuinka erilaiselta sanat kuulostaa itse kullenkin. Sanojen merkitystä. Sitä, että joku sana tarkoittaakin minulle eri asiaa kuin jollekin toiselle. Jopa niin, että kuulen sanan eri äänensävyllä sanottuna kuin mitä se edes sanottiin. Tuo kirjoittamisen kurssitapaamiset oli verkossa ja meitä naisia oli eri puolelta Suomea ja yksi Skotlannista. Kun asuu kauan ulkomailla väkisinkin jää äidinkielen kehityksestä. Hänen käyttämänsä sanat ja kieli oli todella raikasta ja rikasta, koska se oli erilaista suomen kieltä.

Meillä asuva lapsukainen omaa myös erilaisen sanavaraston. Hänen lausahdukset menee toisinaan legendaaristen lausahdusten puolelle ja jäävät perheeseen lentäviksi lauseiksi. Toisinaan hänen on vaikea löytää sanoja ja kertoa mitä tarkoittaa, sanat on tärkeitä ymmärretyksi tulemiselle. Kaikki ne pienet, yksittäisetkin sanat siellä lauseiden keskellä. 

Parisuhteessa sanojen tarkoitus on muodostunut meille tutuksi 27 vuoden aikana. Mitä luultavammin aina tiedämme toistemme perimmäisen ajatuksen, mutta päivän toimet, omat mietteet, kaikki ympärillä tapahtuva vaikuttaa siihen kuinka toisen sanat kuulemme. Monesti otamme pienenkin sanan syyniin ja takerrumme siihen, vaikka kuultu asiakokonaisuus on meille tuttu ja voisimme luottaa kuulemaamme. Luottaa siihen, ettei se toinen nyt tarkoita niin kuin tunnen. Ja nimenomaan niinkuin tunnen. Ne tunteet suurennuttaa yleensä noita pieniä muttia, ehkiä ja jossia. 

Lapsukaisen sanat on monesti kovin oivallisia. Hän käyttää sellaisia sanoja, mitkä kuvaa oikeaa asiaa, mutta ei ole virallisesti oikea sana. Esimerkiksi kyynelkanava on itkureikä, talvi on joulu, tonttukoira on kääpiömäyräkoira. Kaikki nuo hänen sanansa on täysin ymmärrettäviä. Reiästähän se kyynel tulee, joulu on talvella, tonttu ja kääpiö. Siinä tilanteessa kun hän asiaa selittää, on monesti vaikeuksia a) päästä kärryille mistä puhutaan b) yrittää pysyä pokkana. Kun pokka pettää, on se kyllä selitettävä lapselle ja silloin nauru raikaa häneltäkin. Mutta kun muut ei ymmärrä sanoja taikka mitä kertoo, turhautuminen paistaa kaikin tavoin lapsesta. Meillä kaikilla on tarve tulla ymmärretyksi. Saada omat sanat kuuluviin. Saada toinen nauramaan juuri minun sanoilla. Lapsukainen esimerkiksi toistelee silloin tällöin sanaa, mikä sai meidät ensimmäisen kerran nauramaan...fresipentti(presidentti).

Yleinen viisaus; mitä puhut, sitä kylvät. Yksi tärkeimmistä työkaluista luoda turvattomuuden kokeneelle turvaa. Ei tarvita sen suurempia ja monimutkaisia kursseja. Puhuessasi, aluksi itsellesi, rauhaa ja iloa, se leviää ympärillesi. Yhtään vähättelemättä trauman kokenutta taikka niitä tunteita sieltä. Ne kulkee matkassa mukana meillä kaikilla ja niistäkin on puhuttava. Onneksi Suomessa on trauman käsittelyyn saatavilla alan ammattilaiset. Ne kannattaa aina käyttää hyväksi. 

Joku viisas on jossain sanonut " Päivä jolloin istutat siemenen, ei ole päivä jolloin syöt hedelmän." 

Haluan oppia vielä kärsivällisemmäksi kuuntelemaan sanottuja sanoja ja olla värittämättä niitä tunteillani. Uskon, että se helpottaa lastenkin oloa, kun tunteet ei väritä sanojen ääriviivoja tarkasti. Kuitenkin kun tunne värittää, se saa mennä reippaasti yli rajojen. 

Tunteet ja sanat. Tunteminen ja ymmärtäminen. Tunnesanat ja sanotut tunteet.