Olen viime viikkojen aikana siivoillut kotona kaappeja ja laatikoita. Ollaan asuttu tässä 25vuotta ja onhan tuota tavaraa kertynyt, vaikka aika ajoin teen tämmöisiä samanlaisia tavaraa- pois - siivoja. Nyt olen käynyt läpi sellaisia paikkoja, joihin on kertynyt kaikkea mitä en tiedä mihin laitan. Esimerkiksi tuvan ison kaapin laatikoista löysin synnytyslaitoksen kortin. Eihän se ole ollut siellä kuin 24vuotta! Päätin, että nyt joko roskiin tai etsin kaikille oman paikan. Nytkin pöydällä on vanhan yrityksen papereita...en taida niitä tarvita enää.
Käyn paljon kirppareilla ja teen (omasta mielestä) upeita löytöjä. Sen verran olen viisastunut, että ostohetkellä täytyy olla ajatus esineen paikasta kotona. Ellen näe tavaran paikkaa, se täytyy jättää ostamatta.
Tykkään vaihdella vuodenaikojen mukaan niin koriste-esineitä kuin mattoja ja verhoja, joten niitä kyllä on pidettävä varastossa ja ennnekaikkea löydettävä se varastotila. No tässäkin olen viisastunut. Kaikkea kaunista ei tarvitse säilöä vain kauneuden takia. Kiertoon, niin että seuraava omistaja voi oikeasti laittaa esille kaiken kauniin. Ja mitä luultavammin, emme tule asumaan tässä talossa vanhuuteen asti, niin ei kannata säilöä kaiken maailman tavaraa. Näissä vuodenaika-vaihtelu tavaroissa on jo aika paljon!b
Ja aivan kuin tyhjäilisin mieltäni samalla kun kaapit ja laatikot tyhjentyy. Monesti sitä on mielessä monta asiaa ja alimmainen asia häiritsee, muttei se saa sananvaltaa kaiken päällä olevan takia. Olen huomannut, että jos en kertakaikkiaan saa jotain asiaa mielestäni esimerkiksi pariin kolmeen päivään, on istuttava ja pohdittava/kirjoitettava asia pois mielestä. Koska koko ajan skannailen ympäristöä ja ihmisiä, ja uusia asioita pyrkii mielen päälle. Sitä on pian kuin tuvan laatikko, 24vuoden takaiset asiat mielessä, eikä saa ajatuksiaan tyhjiksi millään. Ei ne mielen päällä olevat asiat säilömällä muutu miksikään. Tosiasia on, että jotain täytyy tehdä.
Ja jostain syytä tämä kirjoitus jäi tänne, enkä saanut lopeteltua tätä vaikka mielessä oli. Tosin tämä arkikin on ollut haipakkaa. Yrittäjänä kalenterin voi koota siellä muun olevan sekaan, mutta nyt on ollut asiakkaita itsellä paljon ja kaikki muu päälle. Ja ollaan pidetty muutama vapaapäiväkin puolison kanssa. Meille kun kertyy 2 vapaapäivää kuussa. Tosin oma vapaapäivän vietto on aloitettava lomaperheen kalenterista.
Jotenkin ajatukset on pyörinyt tuossa mielen täyteydessä ja sieltä asioiden kaivamisesta taikka pulpahtelemisesta. Ja miten sitä asiat tuleekin yhtäkkiä mieleen mitä oudoimmissa paikoissa. Ihmeellinen paikka tuo mieli. Kuinka sieltä kaiken seasta tulee muistoja. Kävimme tätini luona viikolla ja katselimme valokuvia. Miten sitä muistaa kuvaa katsoessa mitä ennen kuvaa tehtiin ja kuulee puheen sorinan sekä heidän äänen joita enää muistoissa kuulee. Ja miten teki hyvää puhua mielessä olevista asioista. Ja näköjään tässä iässä haluaa onkia kaikkea vanhaa omaan sukuun liittyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti